Kalenteri on kääntymässä helmikuun puolelle, ja vuoden kiireisin aika alkaa tilitoimistoissa vääjäämättä lähestyä. Kysyimme Talousvahvistus Oy:n HT-tilintarkastaja Jarno Kuusistolta muutamia tärppejä siihen, millaisiin asioihin tai mahdollisiin puutteisiin tilinpäätösraportoinnissa kannattaa kiinnittää huomiota. Kokonaiskuvan tarkastelun ohessa läpi kannattaa käydä ainakin seuraavat kysymykset…
1. Onko tuloslaskelman kanssa syytä bruttoilla?
Kirjanpitolain taannoisen uudistumisen jälkeen pien-ja mikroyritysten on ollut mahdollista esittää tuloslaskelmansa lyhennettynä. Lyhennetty tuloslaskelma tarkoittaa käytännössä sitä, että tuloslaskelman ylimpänä rivinä esitetään erä Bruttotulos (liikevaihto, liiketoiminnan muut tuotot sekä materiaalit ja palvelut esitetty nettona), jolloin yrityksen liikevaihto ja myyntikatteen muodostuminen jäävät sen omaan tietoon.
Tietyissä tilanteissa suppeampi ilmoitustapa voi olla perusteltu kilpailullisten syiden takia, vaikka aina sen käyttö ei tarkoituksenmukaista olekaan. Rahoittajat, luottoluokittajat, alihankkijat ja muut yrityksen sidosryhmät tarvitsevat joka tapauksessa tarkkaa tietoa yrityksen taloudellisesta asemasta, joten yrittäjän ja kirjanpitäjän on syytä löytää yhteisymmärrys siitä, milloin suppeampi raportointi voi olla yrityksen edun mukaista ja milloin sen käyttö ei ole järkevää.
Erittäin harva yrittäjä on tietoinen edellä kuvatusta mahdollisuudesta tuloslaskelman esittämistavan suhteen. Tässä onkin kirjanpitäjällä hyvä mahdollisuus nostaa omaa profiiliaan kertomalla vaihtoehtoisesta esittämistavasta perinteiseen tapaan verrattuna.
2. Löytyykö yritykseltä alaskirjattavia myyntisaamisia?
Jos yritykseltä löytyy jo hyvän aikaa sitten erääntyneitä saamisia, niiden kuranttiudesta olisi hyvä käydä keskustelua yrittäjän ja kirjanpitäjän välillä.
Myyntisaamisten alaskirjaamisella voi olla olennaista vaikutusta yrityksen verotettavaan tuloon ja maksettavan arvonlisäveron määrään, jota yrittäjät eivät aina ymmärrä huomioida kun myyntisaamisten luottotappiokirjauksista keskustellaan.
Elinkeinoverotuksessa luottotappiot ovat yritykselle vähennyskelpoisia kuluja siltä osin kuin suoritusta ei perustellusti enää odoteta kertyvän ja arvonaleneminen on ilmeinen.
3. Onko liitetiedot rakennettu ajatuksen kanssa?
Kuusisto kertoo näkevänsä usein tilinpäätöksiä, joiden osalta liitetietoja ei ole laadittu riittävällä tarkkuudella. Tyypillisiä puutteita ilmenee erityisesti vastuuvelvoitteiden esittämisen, intressitaholiiketoimien raportoinnin sekä tilikauden aikaisten ja tilinpäätöksen päättymisen jälkeisten tapahtumien esittämisen suhteen.
Liitetietojen laatimisen kohdalla olisi aina syytä pysähtyä hetkeksi ja arvioida, onko kaikki olennaiset asiat huomioitu oikein. Turhan usein liitetietojen asianmukaisuuden arvioiminen jätetään tilintarkastajan harkittavaksi.
4. Onko yrityksen vaihto-omaisuus raportoitu riittävällä tarkkuudella?
Yrityksen vaihto-omaisuuden inventointia koskevat puutteet ovat Kuusiston mukaan melko yleisesti toistuvia. Olennaistenkin varastoerien määrää, sisältöä ja arvoa koskeva dokumentointi voi olla retuperällä – varsinkin, jos yrittäjä antaa varaston arvoa koskevat tiedot kirjanpitäjälle kerran vuodessa ilman kunnollista erittelyä.
Eritoten tavarakauppaa tai tuotannollista toimintaa harjoittavilla yrityksillä vaihto-omaisuus on merkittävä varallisuuserä, jolloin epätarkkuudet varaston arvon määrittelyssä voivat heiluttaa yrityksen tilikauden tulosta olennaisesti. Varaston muutoksen kirjaamisella on erityisesti edellä mainituilla toimialoilla merkittävä vaikutus yhtiön tuloksen muodostumisessa.
Varaston arvoa olisi hyvä kirjata mahdollisuuksien mukaan myös tilikauden aikana, jotta tulostasoa pystytään arvioimaan paremmin ja tilinpäätöstä laadittaessa vältytään ikäviltä yllätyksiltä.
5. Ovatko lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset & velat oikein luokiteltuja?
Saamisten tai velkojen luokittelun epätarkkuudet voivat helposti vääristää yrityksen taloudellisen aseman arviointia. Yhdeksi esimerkiksi Kuusisto nostaa tilanteen, joissa epävarmat maksuerät on esitetty lyhytaikaisina saamisina pitkäaikaisten sijaan.
Epäasianmukaisella luokittelulla pitkä- ja lyhytaikaisiin saamisiin sekä velkoihin saattaa olla olennainen vaikutus tilinpäätöksen perusteella tehtäviin johtopäätöksiin esimerkiksi yhtiön luototuspäätöksiä koskien.
6. Hyödynnetäänkö IFRS-pohjaisia kirjausmenetelmiä?
Kirjanpitolain uudistamisen jälkeen yrityksen tiettyihin varallisuuseriin on ollut mahdollista soveltaa kansainvälisten IFRS-standardien arvostamis- ja kirjaamisperiaatteita. Pienyritysten kohdalla muutosten hyödyntäminen on toistaiseksi ollut melko vähällä käytöllä, vaikka Kuusiston mukaan esimerkiksi sijoituskiinteistöjen käypään arvoon arvostaminen saattaisi avata mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Kuusisto suositteleekin kirjanpitäjiä pysähtymään erityisesti kiinteistövarallisuutta omaavan yhtiön tilinpäätöstä laadittaessa ja pohtimaan mahdollisen arvostusperiaatteen muutoksen mukanaan tuovia mahdollisuuksia.
7. Entäpä rahoituslaskelman laatiminen?
Vaikka rahoituslaskelman laatimisvelvollisuutta rajoitettiin kirjanpitolain uudistuksen yhteydessä, sen merkitystä lisäarvon tuottajana ja yritysjohdon tiedontarpeen tyydyttäjänä ei voi väheksyä. Hyvääkin tulosta niittävällä yrityksellä saattaa olla välillä yllättäviä ongelmia kassanhallintansa kanssa, joten rahoituslaskelman esittäminen saattaisi havainnollistaa yrittäjälle paremmin ongelmia kassanhallintaan ja yrityksen ansaintalogiikkaan liittyen.
Kuusisto heittääkin vinkkinä tilitoimistoille rahoituslaskelman laatimista vapaaehtoisesti yrittäjän käyttöön. Varsinaiseen tilinpäätökseen rahoituslaskelmaa ei kuitenkaan tällöinkään liitettäisi.